Kuopion Nuorkauppakamari ry

Nuorten johtajien ja yrittäjien kansainvälinen verkosto

Koejäsenen silmin

Projekti koejäsenen silmin

by

Ko­ko Kau­pun­gin Pa­nee­li­kes­kus­te­lu, KKP 2022 pro­jek­ti aloi­tet­tiin 2021 lop­pu­vuo­des­ta. Idea oli syn­ty­nyt ha­lus­ta tuo­da yh­teen Kuo­pion kau­pun­ki­lai­set ja kau­pun­gin päät­tä­jät. Pro­jek­ti-tii­miin liit­tyi­vät myös sil­loi­set koe­jä­se­net An­na-Clau­dia So­me­ro ja An­na Hau­ki­lah­ti hie­man pro­jek­tin eri vai­heis­sa. An­na tu­li mu­kaan mar­ras­kuus­sa 2021 ja An­na-Clau­dia liit­tyi huh­ti­kuus­sa 2022.  

 Ku­ka olet ja mi­kä oli roo­li­si pro­jek­tis­sa? 

Olen ka­ma­rin jä­sen An­na-Clau­dia ja olin ta­pah­tu­ma­päi­vä­nä Mie­len­ter­veys ja ko­ro­na –osion juon­ta­ja­na.  

- An­na-Clau­dia - 

Olen ka­ma­rin jä­sen An­na ja aloit­taes­sa­ni pro­jek­tin kuu­luin ta­pah­tu­man jär­jes­te­ly­tii­miin. Li­säk­si tein vi­deoi­den ku­vaus­ta ja edi­toin­tia se­kä hie­man vies­tin­tää. Olin mu­ka­na ta­pah­tu­ma­päi­vä­nä jär­jes­te­le­mäs­sä ti­lai­suut­ta.  

- An­na - 

 

 

Mi­tä opit­te täs­tä pro­jek­tis­ta?  

Vaik­ka mi­nul­la on pal­jon esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta ja esiin­nyn työk­se­ni, tä­mä oli en­sim­mäi­nen juon­to­keik­ka­ni! Oli mu­ka­vaa pääs­tä ideoi­maan juon­ta­maa­ni osio­ta yh­des­sä mui­den tii­mi­läis­ten kans­sa.  

- An­na-Clau­dia - 

Pro­jek­tis­sa isoin saa­ma­ni op­pi oli se, mil­lais­ta on jär­jes­tää näin iso ta­pah­tu­ma. Oli hie­noa pääs­tä nä­ke­mään mi­tä kaik­kea tu­lee ot­taa huo­mioon ylei­sö­ta­pah­tu­mis­sa. Sain myös pal­jon op­pia vi­deoi­den edi­toin­nis­ta, jo­ka oli it­sel­le­ni uut­ta, mut­ta myös erit­täin haus­kaa. 

- An­na - 

 Mi­kä oli pa­ras­ta?  

Juon­ta­mi­nen ja ideoi­mi­nen se­kä uusiin ih­mi­siin tu­tus­tu­mi­nen.  

- An­na-Clau­dia - 

Pro­jek­tis­sa oli pal­jon hie­no­ja het­kiä ja on­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta. Mie­leen­pai­nu­vin ja haus­kin muis­to oli ko­kous, jos­sa kä­vim­me lä­pi kau­pun­ki­lais­ten esit­tä­miä ky­sy­myk­siä. Kes­kus­te­lim­me ajan­koh­tai­sis­ta ja mie­len­kii­toi­sis­ta ai­heis­ta niin sy­väl­li­ses­ti, et­tä mei­na­sim­me unoh­taa ajan­ku­lun ja ko­kouk­sem­me muut asiat.  

- An­na - 

 Voi­si­ko pro­jek­til­la ol­la jat­koa?  

Toi­vot­ta­vas­ti pa­nee­li­kes­kus­te­lul­le saa­tai­siin jat­koa uusil­la ai­heil­la (tai mik­sei li­sää sa­moil­la­kin ai­heil­la, jut­tua riit­ti niin pal­jon!)  

- An­na-Clau­dia - 

Pro­jek­ti oli mie­les­tä­ni erit­täin on­nis­tu­nut ja pro­jek­tin jär­jes­tä­mi­nen su­jui vai­vat­to­mas­ti hy­vän pro­jek­ti­pääl­li­kön Han­ne­le Ran­nan an­sios­ta. Meil­lä oli pro­jek­tin ai­ka­na useam­pia­kin eri­lai­sia ideoi­ta, joi­ta ei eh­dit­ty to­teut­ta­maan. Oli­si siis huip­pua näh­dä mi­hin suun­taan pro­jek­ti ke­hit­tyy, jos sa­ma jär­jes­te­tään uu­del­leen. Ja toi­vot­ta­vas­ti jär­jes­te­tään.  

- An­na -

 

 

Mi­tä tä­mä pro­jek­ti opet­ti teil­le nuor­kaup­pa­ka­ma­rin toi­min­nas­ta?  

Nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­sa yk­si iso asia on ver­kos­toi­tu­mi­nen ja ta­pah­tu­ma osoit­ti, et­tä on tär­ke­ää teh­dä yh­teis­työ­tä myös kau­pun­gin kans­sa.  

- An­na-Clau­dia - 

Opin pal­jon tii­mi­työn tär­key­des­tä ja sen vas­ta­vuo­roi­suu­des­ta. Tii­mis­sä toi­mi­taan yh­den­ver­tai­ses­ti toi­si­aan aut­taen. Jos it­se ei pys­ty jo­ta­kin te­ke­mään toi­nen aut­taa. Tä­mä toi­mii myös toi­sin­päin ja se on­kin mie­les­tä­ni Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin toi­min­nas­sa erit­täin tär­ke­ää. Jul­ki­nen kes­kus­te­lu va­ka­vis­ta­kin ai­heis­ta on tär­ke­ää ja oi­keas­sa ym­pä­ris­tös­sä se voi ol­la mie­le­käs­tä.  

- An­na - 

 

Pro­jek­ti saa­tiin vie­tyä te­hok­kaas­ti lop­puun ja kai­ken hui­pen­si it­se ta­pah­tu­ma au­rin­koi­se­na ke­vät­päi­vä­nä Kuo­pio to­ril­la 24.5.2022. 

 

Käy kat­so­mas­sa vi­deo­tal­len­teet ta­pah­tu­mas­ta: 

Osa 1: Maa­seu­tu ja kou­lu­tus 

Osa 2: Mie­len­ter­veys ja ko­ro­na 

Osa 3: Ym­pä­ris­tö ja ra­ken­ta­mi­nen  

 

Popcornia, intoa, himoa ja imua!

by

Kuo­pion nuor­kaup­pa­ka­ma­rin eli KNKK:n vaa­li­ko­kous 10.10.2018 pi­det­tiin Ro­po Ca­pi­ta­lin ti­lois­sa run­saal­la osal­lis­tu­ja­mää­räl­lä. Aluk­si Ro­po Ca­pi­ta­lia edus­ta­nut ka­ma­ri­lai­nen Jen­ni Jan­tu­nen esit­te­li yri­tyk­sen toi­min­taa. Osal­lis­tu­jia ra­vit­tiin ruh­ti­naal­li­sil­la eväil­lä ja kuu­mil­la juomilla.

Pai­kal­la oli 28 var­si­nais­ta ka­ma­rin jä­sen­tä, jois­ta osa va­lit­tiin vi­ral­li­sek­si jä­se­nek­si vas­ta ky­sei­ses­sä ko­kouk­ses­sa. Tä­män li­säk­si mu­ka­na oli jouk­ko koe­jä­se­niä, se­naat­to­rei­ta ja JCI Fin­land Foun­da­tion ‑jä­sen. Sain kun­nian osal­lis­tua me­noon ja mei­nin­kiin tuo­ree­na koe­jä­se­ne­nä tark­kai­li­jan roolissa.

Si­tä me­noa ja mei­nin­kiä ei ni­mit­täin täs­tä ko­kouk­ses­ta puuttunut!

Kokous alkaa

Vi­ral­lis­ta ja kan­sain­vä­lis­tä Ro­bert­sin ko­kous­kaa­vaa nou­da­tet­tiin, mut­ta ne ka­ma­rim­me slo­ga­nin in­to, ilo ja imu kul­ki­vat lä­pi ko­kouk­sen mu­ka­na. Ko­kous­ta joh­ti is­tu­va pu­heen­joh­ta­ja Sa­ri Mie­lo­nen, sih­tee­ri­nä toi­mi Ma­rian­na Kank­ku­nen ja GLC:nä eli lai­no­pil­li­se­na neu­vo­nan­ta­ja­na se­naat­to­ri Je­re Nis­ka­nen. Ko­kouk­sen tek­ni­ses­tä to­teu­tu­mi­ses­ta vas­ta­si Vil­le Sum­ma­nen ja tar­vit­ta­vis­ta kel­lo­tuk­sis­ta Sam­po Rii­hi­mä­ki. Ään­ten­las­ki­joik­si va­lit­tiin se­naat­to­rit Lars Re­mes ja An­na-Ma­ri Huuskonen.

Ko­kouk­ses­sa va­lit­tiin vuo­del­le 2019 KNKK:n pu­heen­joh­ta­ja, va­ra­pu­heen­joh­ta­ja se­kä kol­me ke­hi­tys­joh­ta­jaa. Nä­mä edel­lä mai­ni­tut muo­dos­tai­si­vat tu­le­val­le vuo­del­le myös ka­ma­rin hal­li­tuk­sen yh­des­sä ke­ra edel­li­sen vuo­den pu­heen­joh­ta­jan. Li­säk­si jouk­ko koe­jä­se­niä hy­väk­syt­tiin vi­ral­li­sik­si jäseniksi.

Musta hevonen

En­sim­mäi­se­nä var­si­nai­ses­sa vaa­lio­suu­des­sa esit­täy­tyi pu­heen­joh­ta­jaeh­do­kas, ku­lu­neen vuo­den va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Ma­ri Ha­ma­ra. En­nen ää­nes­tys­tä jä­sen Kert­tu Sum­ma­nen pyy­si myös saa­da aset­tua eh­dol­le puheenjohtajaksi.

Asias­ta käy­tiin vil­kas­ta kes­kus­te­lua puo­lin ja toi­sin, ja vii­meis­tään täs­sä vai­hees­sa Ker­tun ja­ka­mat vaa­li­popcor­nit mais­tui­vat ylei­söl­le. Jä­se­nis­tö ää­nes­ti, et­tä ka­ma­rin toi­min­taoh­jeis­ta ei ol­lut tar­vet­ta poiketa.

Hallitus kasaantuu

Is­tu­van hal­li­tuk­sen jä­sen ja ke­hi­tys­joh­ta­ja Kert­tu Sum­ma­nen se­kä ka­ma­rin pit­kä­ai­kai­nen jä­sen Anu An­ti­kai­nen ha­ki­vat kum­pi­kin va­ra­pu­heen­joh­ta­jak­si. Hal­li­tuk­sen kol­meen muu­hun tar­jol­la ole­vaan pes­tiin eli hal­li­tuk­sen jä­se­nik­si ja sa­mal­la ke­hi­tys­joh­ta­jik­si ha­ki­vat Ma­rian­na Kank­ku­nen, Susan­na Kemp­pai­nen ja sai­rau­den vuok­si pois­sao­le­va­na Iri­na Rekiranta-Luukkonen.

Ku­kin pai­kal­laol­lut ha­ki­ja esit­täy­tyi muu­ta­mal­la Power­point-dial­la se­kä na­pa­kal­la vaa­li­pu­heel­la, jon­ka ai­ka oli ra­jat­tu. No­vii­sin sil­min ja kor­vin in­to­hi­mo ja si­tou­tu­mi­nen ka­ma­rin toi­min­taan oli kyl­lä kai­kis­sa esi­tyk­sis­sä to­del­la tart­tu­vaa ja kä­sin­kos­kel­ta­vaa. Eh­dok­kai­ta ”roas­tat­tiin” en­nen va­lin­taa vie­lä mo­nen­lai­sil­la haas­ta­vil­la ky­sy­myk­sil­lä. Ko­ke­neet se­naat­to­rit osal­lis­tui­vat myös ak­tii­vi­ses­ti eh­dok­kai­den jututtamiseen.

Vuo­den 2019 pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin Ma­ri Ha­ma­ra, va­ra­pu­heen­joh­ta­jak­si Anu An­ti­kai­nen ja kaik­ki kol­me ke­hi­tys­joh­ta­jak­si ha­ke­nut­ta sai­vat myös ha­ke­man­sa pai­kan hal­li­tuk­ses­ta. Kuo­pion ka­ma­ri on jo nyt erit­täin ak­tii­vi­nen, tun­net­tu ja palkittu.

Kasvua innolla, himolla ja imulla

Ku­ten useam­mas­ta­kin vaa­li­pu­hees­ta kä­vi il­mi, on tu­le­val­le kau­del­le lu­vas­sa kui­ten­kin en­tis­tä enem­män vai­kut­ta­mis­ta muun muas­sa yh­teis­kun­nal­li­siin epä­koh­tiin, pro­jek­tien ke­hit­tä­mis­tä ja uu­dis­ta­mis­ta ja tie­dot­ta­mi­sen te­hos­tus­ta. Kuo­pion ka­ma­ri var­mas­ti täs­tä vain kas­vaa ja voi­mis­tuu entisestään.

Lo­puk­si va­lit­tiin vie­lä seu­raa­val­le vuo­del­le il­man sen kum­mem­pia vaa­li­pu­hei­ta kak­si toi­min­nan­tar­kas­ta­jaa ja yk­si varatoiminnantarkastaja.

Uu­det ko­ke­laat al­le­kir­joit­ta­nut mu­kaan lu­kien toi­vo­te­taan Kuo­pion ka­ma­ris­sa hy­vin läm­pi­mäs­ti mu­kaan toi­min­taan. Nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­ta tie­dän vas­ta vä­hän ja ko­kous­kin vi­li­si ly­hen­tei­tä ja ter­me­jä, joi­den mer­ki­tys on vie­lä mi­nul­le hepre­aa tois­tai­sek­si. Sen kui­ten­kin tie­dän, et­tä se, mi­tä ka­ma­ris­ta pu­hu­taan, on totta:

Nuor­kaup­pa­ka­ma­ri on il­mi­sel­väs­ti su­per­haus­ka, erit­täin an­toi­sa ja ins­pi­roi­va harrastus!

Läm­pi­mät on­nit­te­lut vas­ta­va­li­tuil­le pu­heen­joh­ta­jal­le, va­ra­pu­heen­joh­ta­jal­le, ke­hi­tys­joh­ta­jil­le ja ka­ma­rin jä­se­nil­le! Ku­ten erääs­sä vaa­li­pu­hees­sa kuu­lui, C U on stage!

-Eli­sa Kol­jo­nen, koejäsen-

Taivaissa perheen kanssa

by

Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­ri jär­jes­ti ke­sä­kuun lo­pul­la tu­tus­tu­mis­käyn­nin Kuo­pion Las­ku­var­jour­hei­li­jat ry:lle. Hei­dän luo­naan pääs­tiin tu­tus­tu­maan eri­lai­siin har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­siin, jois­sa ja­lat on ir­ti maasta.

Mu­kaan tu­tus­tu­mis­käyn­nil­le pää­si myös per­he, jo­ten kyy­ti­läi­sik­si läh­ti it­se­ni li­säk­si mies ja 6v poi­ka. Poi­ka mei­na­si, et­tä mit­tään en kok­kei­le (vaik­ka mu­kaan mie­lel­lään läh­ti­kin). Pai­kan pääl­lä pien­ko­neet näh­ty­ään hän kui­ten­kin ky­syi: ”Jo­ko mennään?”.

Kuopion Nuorkauppakamarin porukkaa tutustumassa ilmailuharrastukseen.

Ris­sa­lan len­to­ken­täl­lä mei­tä odot­ti niin ka­ma­ri­lai­sia kuin pien­ko­neen len­tä­jiä, se­kä ka­sa las­ku­var­jo­hyp­pää­jiä val­mii­na hui­ma­päi­seen hyp­pyyn. Pää­sim­me tu­tus­tu­maan yh­dis­tyk­sen piä­paik­kaan ja len­to­ken­tän lai­dal­la oli näy­til­lä muu­ta­ma pienkone.

Onnea mukana

Kos­ka Kuo­pion len­to­ken­täl­lä oli as­falt­ti­työt käyn­nis­sä, oli kent­tä sul­jet­tu­na. Mei­dän per­heen on­nek­si reit­ti­len­to­ko­neen las­kun ja läh­dön vä­lil­lä oli puo­li tun­tia ai­kaa. Tuo ai­kaik­ku­na oli juu­ri riit­tä­vä yh­del­le pie­nel­le len­nol­le. Len­non­joh­dol­ta­kin oli sii­hen saa­tu lu­pa, jo­ten mei­dän per­he hyp­pä­si äk­kiä kyy­tiin ja läh­ti kat­se­le­maan hie­man kor­keam­mal­ta Kuo­pion maisemia.

It­se olen ol­lut ker­ran ai­em­min­kin pien­ko­neen kyy­dis­sä, ei­kä len­tä­mi­nen it­ses­sään ol­lut vie­ras­ta mie­hel­le tai po­jal­le­kaan. Jän­ni­tys lap­sen sil­mis­sä oli kos­ket­ta­vaa kat­sel­ta­vaa. Mie­hen sil­miä en näh­nyt, kos­ka hän kui­ten­kin is­tui kaik­kien nii­den nip­pe­lei­den luo­na edes­sä. Voin lä­hes van­noa, et­tä in­nos­tus­ta oli siel­lä­kin nähtävissä.

Meil­lä kai­kil­la oli kuu­lok­keet, jo­ten mie­len­kiin­nol­la kuun­te­lim­me len­non­joh­don ja len­tä­jän kes­kus­te­lui­ta. Poi­ka poh­ti mat­kan ai­ka­na, et­tä mi­tä ta­pah­tuu jos len­tää päin pil­veä? Voi­daan­ko me len­tää pil­vien ylä­puo­lel­la? En­tä mi­ten se ko­ne py­syy siel­lä ilmassa?

Pieni matkalainen ihmeissään.

Ai­kui­sil­le kyy­ti­läi­sil­le ai­toa jän­ni­tys­tä loi len­to­ti­lan­ne, sil­lä mei­dän kans­sa sa­maan ai­kaan il­maan nousi­vat ne hui­mat hyp­pää­jät. Kos­ka len­sim­me hei­dän ko­neen­sa kans­sa sa­mas­sa il­ma­ti­las­sa, oli kai­kil­la sil­mät tark­ka­na. It­se hyp­pää­jiä ei va­li­tet­ta­vas­ti näh­ty, mut­ta toi­sen pien­ko­neen kans­sa sil­muk­kaa len­täes­sä oli­sin mel­kein voi­nut ku­vi­tel­la ole­va­ni hui­ma­kin kuviolentäjä!

Ei­kä ne mai­se­mat­kaan ihan huo­no­ja ol­leet. Kier­sim­me Kuo­pion kes­kus­tan kol­mas­ti, hie­man eri kul­mis­sa. Il­ma oli to­del­la kau­nis ja puo­li­tun­ti­nen me­ni kuin… sii­vil­lä. Mut­ta kaik­ki hy­vä lop­puu ai­ka­naan ja niin me­kin las­keu­duim­me ta­kai­sin maan­ka­ma­ral­le. Jo en­nen­kuin po­jan ja­lat kos­ket­ti­vat maa­ta tu­li jat­ko­ky­sy­mys: ”Voi­daan­ko jo va­ra­ta uusi lento?”.

Kuvassa on Kuopio ylhäältäpäin kuvattuna.

Vie­lä oli kui­ten­kin ih­me­tel­tä­vää jäl­jel­lä. Las­ku­var­jo­hyp­pää­jät oli­vat kää­ri­mäs­sä var­jo­jaan ta­kai­sin ka­saan ja pää­sim­me kat­so­maan las­ku­var­jo­hyp­py­vi­deoi­ta, se­kä ih­met­te­lim­me las­ku­var­jois­tuin­ta (vai­mi­kä­lie­o­li­kaan), jo­hon poi­ka kä­vi pöt­käh­tä­mäs­sä. Ei­kä sii­nä vie­lä kaik­ki. Kä­vim­me kat­so­mas­sa myös säh­köi­siä pien­ko­nei­ta ja näim­me Fou­gan­kin (sil­lä­kin pää­see ha­lu­tes­saan lentämään!).

En us­ko et­tä ku­kaan mei­dän per­hees­tä eh­ti las­keu­tua ko­ke­muk­ses­ta sen il­lan ai­ka­na. Sii­nä hu­mus­sa eh­din jo al­kaa haa­veil­la tan­dem-hy­pys­tä (?!), ja mies al­koi pu­hua len­to­lu­van hank­ki­mi­ses­ta. Ai­van hui­kea il­ta, ja vie­lä hui­keam­paa kun sen sai ja­kaa niin oman per­heen kans­sa, kuin mah­ta­vien ka­ma­ri­lais­ten kanssa!

Jo­ko men­nään uudestaan?

-Tai­na Ko­po­nen, koejäsen-

Kuvassa on Taina Koponen Kuopion Nuorkauppakamarin koejäsen.

Motivaatiota metsästämässä

by

Olen vii­me­ai­koi­na poh­ti­nut pal­jon mo­ti­vaa­tio­ta ja sen mer­ki­tys­tä omas­sa elä­mäs­sä­ni. Jok­seen­kin mo­ti­vaa­tio­te­ki­jöi­tä jou­tuu poh­ti­maan ai­na kun elä­mäs­sä ta­pah­tuu muu­tok­sia. Se mi­kä oli ei­len hy­vä mo­ti­vaat­to­ri on tä­nään mer­ki­tyk­se­tön. Mi­kä saa poh­ti­maan nii­tä to­del­li­sia mo­ti­vaa­tion läh­tei­tä? Mis­tä mi­nä siis saan mo­ti­vaa­tio­ta omaan elämääni?

Ydin on tärkeintä

Usein kuu­lee ih­mis­ten sa­no­van, et­tä töi­hin me­noa mo­ti­voi asun­to­lai­na. Vaik­ka it­sek­kin koen näin, koen myös, et­tä on­pa ko­ti lai­nas­sa pan­kil­ta tai vuo­kra­nan­ta­jal­ta, on ko­ti se ydin sii­nä. Ko­din kuu­luu ol­la tur­va­paik­ka kai­kil­le sen jä­se­nil­le ja sen suo­je­le­mi­nen lie­nee yk­si elä­män pe­rus­mo­ti­vaat­to­reis­ta. Kun läh­den laa­jen­ta­maan nä­kö­kul­maa mo­ti­vaa­tion läh­teis­tä, pa­laan ai­na ta­val­la tai toi­sel­la ihmisiin.

Töis­sä olen enem­män kuin pal­kan pe­räs­sä, pa­laan työ­pai­kal­le työ­ka­ve­rei­den ta­kia, sil­lä yh­des­sä koe­tut haas­teet ja nii­den voit­ta­mi­nen ovat hit­san­neet mi­nua yh­tei­söön. To­ki työn si­säl­löt ja haas­teet yk­si­lö­nä mi­nul­le mo­ti­voi­vat pa­laa­maan sor­vi­nää­reen, mut­ta jo­kai­ses­ta työ­pai­kas­ta olen jää­nyt kai­paa­maan yh­tei­söä ja sen jä­se­niä. Yh­tei­sö muo­dos­taa sie­lun or­ga­ni­saa­tiol­le on­pa ky­se pörs­siyh­tiös­tä, pie­nem­mäs­tä toi­mi­jas­ta tai vaik­ka va­paa­eh­toi­sor­ga­ni­saa­tios­ta. Yh­tei­sön etu me­nee oman edun edelle.

Yhteisöstä voimaa

Nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­sa tä­män ly­hyen het­ken ol­lee­na voin to­de­ta tun­te­nee­ni it­se­ni to­del­la ter­ve­tul­leek­si, sil­lä kaik­kia ha­la­taan ter­veh­dit­täes­sä ja kan­nus­te­taan ai­don in­nok­kaas­ti hyp­pää­mään toi­min­taan. Se on val­ta­van suu­ri voi­ma­va­ra ja mo­ti­vaat­to­ri läh­teä tun­te­mat­to­mil­le ve­sil­le hy­mys­sä­suin. Taus­tal­la on val­ta­va kan­sain­vä­li­nen yh­tei­sö ja se, jos mi­kä mo­ti­voi ko­kei­le­maan myös mu­ka­vuusa­lu­een rajoja.

Ke­sän tii­mel­lyk­ses­sä mi­nul­ta ky­syi len­tä­jä ko­neen tank­kauk­sen yh­tey­des­sä, mik­si en kos­kaan ole it­se hyp­pää­mäs­sä, vaan tank­kaa­mas­sa tai maa­hen­ki­lö­nä. Vas­taus me­ni jo­ta­kuin­kin näin:

”Tä­mä on mi­nul­le yh­des­tois­ta kausi tääl­lä ken­täl­lä. Olen saa­nut hy­pä­tä ja tie­dän et­tä saan hy­pä­tä, kun vain me­nen. Ker­hos­sa on nyt pal­jon nuo­ria hyp­pää­jiä, joi­den pi­tää pääs­tä hyp­pää­mään ja saa­da ko­ke­mus­ta, jot­ta myös tu­le­vai­suu­des­sa meil­lä on hyp­pää­jiä, kou­lut­ta­jia ja in­nok­kai­ta toi­mi­joi­ta. Teen tä­män yh­tei­sön tu­le­vai­suu­den eteen.”

Mi­nul­le yh­tei­söis­tä muo­dos­tuu hen­ki­siä ko­te­ja, jois­sa voi kas­vaa ih­mi­se­nä ja an­taa oman osan­sa yh­tei­sen hy­vän eteen. Us­kon et­tä jo­kai­sel­la on se jo­kin pe­rus­mo­ti­vaat­to­ri, jo­ka tois­tuu elä­mäs­sä ta­val­la tai toisella.

Mi­kä on si­nun motivaattorisi?

- Han­ne­le Ran­ta, koejäsen-

Kuvassa on Hannele Ranta Kuopion Nuorkauppakamarin koejäsen.

PS. Olen mi­nä hy­pän­nyt­kin tä­nä kesänä. 😉

Seikkailua JCI Escape Islandissa (1/2)

by

Saa­vuim­me pa­ri­ni kans­sa kuu­mal­le park­ki­pai­kal­le, jos­sa oli jo mui­ta osal­lis­tu­jia. Ter­veh­dim­me ja esit­te­lim­me it­sem­me ja pian saa­pui­kin rat­su­vä­ki eli ta­pah­tu­man jär­jes­tä­jät pai­kal­le. Saim­me odot­taa vie­lä het­koi­sen mat­ti­myö­häi­siä, jon­ka jäl­keen läh­dim­me kä­ve­le­mään aloi­tus­paik­kaa koh­den. Siel­lä odot­ti ma­koi­sa lounas.

Mat­kal­la jän­ni­tys oli kä­sin kos­ke­tel­ta­vaa ja kaik­ki jut­te­li­vat in­nois­saan odot­taen tu­le­vaa. Tie­toa oli har­vi­nai­sen vä­hän ja ai­kai­sem­min täl­lais­ta ei ol­tu jär­jes­tet­ty. Mi­tä­hän si­tä osai­si oi­kein odottaa?

Lou­naal­la tu­tus­tut­tiin vas­ta­pe­laa­jiin ja luo­tiin en­sim­mäi­siä ar­vioi­ta pa­him­mis­ta kil­pai­li­jois­ta. Voit­ta­maan­han tän­ne oli tul­tu! Ni­mien sel­vi­tes­sä ja ra­vit­tu­na oli hy­vä siir­tyä al­ku­pai­kal­le, jos­sa käy­tiin sään­tö­jä se­kä pis­tey­tyk­siä lä­pi. No­peus an­tai­si pis­tei­tä, mut­ta tär­kein­tä oli­si ras­tien sel­vit­tä­mi­nen kun­nial­la. Se rat­kai­si­si lo­pul­ta voittajan.

Lähtölaukaisu

 

Kaik­ki aset­tui­vat vii­val­le odot­ta­maan lähtölaukaisua.

”En­sim­mäi­nen vih­je: Se on lai­tu­rin pääs­sä”, ka­jaut­ti tuomaristosta.

Kaik­ki kään­tyi­li­vät kat­se­le­maan toi­sia ja as­tui­vat en­sim­mäi­sen as­ke­leen. Ren­nos­ti kä­vel­len kaik­ki läh­ti­vät siir­ty­mään edes­sä nä­ky­viä lai­tu­rei­ta koh­den. Kii­la­sim­me reip­paam­mal­la kä­ve­lyl­lä kär­ki­jouk­koon. Lai­tu­rei­ta oli yh­teen­sä kol­me. Pää­tin tut­kia lä­him­män ja lä­he­tin pa­ri­ni tut­ki­maan seu­raa­vaan sa­maan ai­kaan. Ar­va­ten­kin vih­je löy­tyi vii­mei­ses­tä lai­tu­ris­ta, jon­ne juok­sin mui­den mukana.

Ki­sa oli alkanut!

Kadoksissa oleva kyltti

En­sim­mäi­nen vih­je oli ku­va­kort­ti, jos­sa tu­li et­siä kylt­ti. Siel­tä vih­je oh­ja­si me­ne­mään ta­lon taak­se ja seu­raa­maan maa­han maa­lat­tu­ja nuolia.

Mis­sä tä­mä kylt­ti si­jait­see? Tuol­la me­nee mui­ta. Ihan var­mas­ti sin­ne pi­tää men­nä. Hei seu­ra­taan noi­ta! Oho, ne me­ne­vät jo tuon­ne suun­taan. Oi­kais­taan täs­tä hie­man. Sääs­tet­tiin ai­na­kin vii­si met­riä tur­haa juok­sua. Ta­lon ta­ka­na ole­vat nuo­let, en mi­nä nii­tä kyl­lä näe… Tuon­ne ne kui­ten­kin juok­se­vat eli seu­ra­taan nii­tä. Kyl­lä me löy­de­tään en­sim­mäi­nen ras­ti täl­lä­kin tekniikalla!

Mutterin yhdistäminen pultteihin

En­sim­mäi­sel­le teh­tä­vä ras­til­le saa­pues­sa otim­me teh­tä­vä­laa­ti­kon vas­taan. Teh­tä­vä­nä oli yh­dis­tää eri­ko­koi­sia mut­te­rei­ta pult­tei­hin. En­sim­mäi­se­nä ja­oin mut­te­rit ja pul­tit eril­leen. Läh­dim­me pa­ri­ni kans­sa toi­nen isoim­mas­ta ja toi­nen pie­nim­mäs­tä päin ko­kei­le­maan so­pi­via pareja.

Tä­mä­hän on help­po nak­ki. Olen teh­nyt näi­tä kak­si­vuo­ti­aas­ta läh­tien! Het­ki­nen ei­hän tä­mä me­ne mi­ten­kään lop­puun as­ti, ei­hän tuo­ta si­le­ää osaa pit­kin me­ne mi­kään. Aa! Ei kun se riit­tää tuo kier­re osa vain, ihan lii­an epä­sel­vät ohjeet… 

Sokkona metsän läpi

Täs­sä vai­hees­sa suu­rin osa kil­pa­to­ve­reis­ta oli jo men­nyt ohi. Seu­raa­va teh­tä­vä­ras­ti al­koi sa­mas­ta pis­tees­tä. Toi­sen sil­mät si­dot­tai­siin ja toi­nen oh­jai­si ää­nel­lään lä­pi juu­rak­koi­sen ja ki­vi­sen met­sän. Pa­ri­ni to­te­si, et­tä hä­nen oli­si jär­ke­väm­pää ol­la sok­ko­na. It­se olin tois­ta miel­tä. En ero­ta va­sen­ta ja oi­kea­ta toi­sis­taan, jo­ten pa­ri­ni oli­si luul­ta­vam­min nu­rin en­sim­mäi­sel­lä met­ril­lä. Näin ol­len, jos oli­sin it­se sok­ko­na nu­rin me­ne­mi­nen oli­si omal­la vastuullani.

Kau­hea­ta mi­ten pi­meä­tä. Ää­ni kuu­luu tuol­ta eli tuo on var­mas­ti oi­kea­puo­li. Juu­rak­ko eli pi­tää nos­taa jal­kaa ja ve­nyt­tää eteen. Kur­ki­pot­ku siis eteen­päin. Ei­hän tä­mä ole vai­ke­aa. Mik­si me­nem­me näin hi­taas­ti, kyl­lä mi­nä pää­si­sin no­peam­paa­kin. Het­ki­nen, jo­ku on mei­dän edel­lä. Mik­si em­me ohi­ta? Ha­luan ohit­taa. Sa­noin sen ää­neen, jo­ten mik­si en pää­se ohi­tus­kais­tal­le. On tä­mä kyl­lä, ohi­tan sit­ten it­se. Apua sii­nä oli puu. Toi­sel­ta puo­lel­ta sit­ten. Sii­nä­kin on puu ja nä­kö­jään iso ki­vi. Tä­män ta­kia em­me kai ohi­ta. Kyl­lä täl­lai­sil­la ra­doil­la pi­täi­si ohi­tus­kais­ta löy­tyä. Hei, nyt pää­sim­me ohi ja on kuu­lem­ma suo­ra tie. Pa­ri­ni mu­kaan mut­kit­te­len. En mi­nä mut­kit­te­le, ihan suo­raan mi­nä kävelen.

Mittauspiste

Seu­raa­va­na ras­ti­na on mi­ta­ta eri­lai­sia koh­tei­ta sen­teis­tä ai­na gram­moi­hin. Täs­sä teh­tä­väs­sä on hy­vä ha­jaan­tua ja käyt­tää ruu­mii­no­sia apuna.

Näi­tä me ai­na isän kans­sa ko­to­na teh­dään, kun mit­tail­laan asioi­ta! Puus­ta puu­hun vä­li on help­po ot­taa harp­po­mal­la, mut­ta mi­kä harp­paus oli­kaan met­ri? Mi­nul­la on ly­hyet ja­lat, jo­ten sen täy­tyy ol­la iso harp­paus. On­ko­han tä­mä tar­peek­si iso? No ihan tar­peek­si sin­ne päin. Seu­raa­va koh­ta. Ahaa puu­nym­pä­rys­mit­ta. Mit­taan sen etusor­mel­le, jo­ka on noin 10 cm. Seu­raa­vak­si kor­keus tuos­ta tuo­hon. Me­ne­hän si­nä sei­so­maan sii­hen, juu­ri noin. Jos kal­lis­tan pää­tä tuon­ne suun­taan ja vä­hän sumpli­taan niin ai­van. Pak­ko ol­la tuo vas­taus. Ma­ka­ro­nien lu­ku, ei mi­tään ha­jua… Ha­luat­ko las­kea? Hie­noa, mi­nä me­nen tuon­ne seu­raa­vaan. Pal­jon­ko ki­vet pai­na­vat? Jaa­has, jos tä­mä kä­si jak­saa nos­taa ki­lon niin tä­mä on noin ki­los­sa ja nuo muut al­le. Mi­tä miel­tä si­nä olet? Ai luo­tat mi­nuun, no lai­te­taan sit­ten näin.

Tietovisa nykyhetkestä

Mat­ka jat­kui ras­til­ta seu­raa­val­le ja läm­pö al­koi vai­kut­taa. Hi­ki­vir­ta­si ja juo­mis­ta oli hy­vä kai­vaa esil­le. Maas­to oli hiek­kais­ta ja mä­kis­tä. Seu­raa­va ras­ti hää­möt­ti jo vie­rei­sel­lä kuk­ku­lal­la. Ky­sees­sä oli tie­to­vi­sa, jos­sa ky­syt­tiin vii­me ai­kai­sia uutisia.

En­sim­mäi­nen heik­kou­te­ni. En ole seu­ran­nut uu­ti­sia var­maan pa­riin vuo­teen… Mi­kä on pre­si­dent­ti­pa­rin po­jan ni­mi? Ei kyl­lä mi­tään ha­jua, et­kö si­nä­kään muis­ta? No nä­mä muut si­nä kyl­lä tie­dät ai­ka hy­vin. Tuos­ta­han si­nä pu­huit mi­nul­le pa­ri päi­vää sit­ten. Hei jo­ku mai­nit­si ää­neen tuon, lai­te­taan se, kun kum­pi­kaan ei tie­dä. Bo­nus­ky­sy­mys! Tä­män mi­nä tie­dän, seit­se­män kää­piö­tä. Vii­sas, Jö­rö, Nu­ha­ne­nä, Une­lias, Lys­ti­käs, Ujo ja mi­kä se oli. Se on ihan kie­len pääl­lä! Ai jat­ke­taan mat­kaa, ei ihan vie­lä. Kyl­lä se koh­ta tu­lee. Noh jat­ke­taan sitten.

Etsi virheet kuvista

Mat­kal­la teh­tä­vä­ras­til­le se tu­li mie­lee­ni. Vil­kas! Seu­raa­vak­si oli mä­ki­juok­sua, jos­sa pi­ti et­siä vä­hin­tään vii­si vir­het­tä ku­vis­ta. Vir­hei­tä ku­vas­sa oli seit­se­män. Kaik­kien löy­tä­mi­nen toi­si ison ka­san li­sä­pis­tei­tä. Ju­ju­na oli, et­tä pu­het­ta ei saa­nut käyt­tää ras­til­la ol­len­kaan kuin mer­ki­tyl­lä alueella.

Tuos­sa on iso mä­ki ja ih­mi­set juok­se­vat si­tä ylös alas. Si­nä­hän hoi­dat tä­män ras­tin? Het­ki­nen, se vaa­tii muis­tia. Tä­mä on mi­nun eri­koi­suu­te­ni! En­sin ala­ku­va ja sit­ten koh­ti mä­keä. Mik­si pi­ti va­li­ta kaik­kein jyr­kin ja pys­ty­suo­rin mä­ki… Ahaa täs­sä ku­vas­sa on tuo ja tuo eri ta­val­la. Yh­teen­sä vii­si koh­taa siis bon­gat­tu. Ei kun alas. Löy­sit­kö si­nä mi­tään mui­ta, et, ahaa, ei kun uu­des­taan. Tä­mä mä­ki on kyl­lä ihan tap­po. Tuos­sa on sel­väs­ti vir­he ja tuos­sa, kat­so mi­nua kun hui­don, kaik­ki löy­det­ty. Mat­ka jat­kuu alas, mi­ten mi­nä pyl­lyl­le­ni pää­dyin? Olen kun­nos­sa pie­ni mus­tel­ma vain tu­li kannikkaan.

Jat­kuu…

-Hen­riik­ka Asi­kai­nen, koejäsen-

Miksi kaikkeen pitää aina sanoa kyllä?

by

Tä­mä ta­ri­na si­joit­tuu erää­seen kes­ki­viik­ko­päi­vään, jol­le olin suun­ni­tel­lut muun muas­sa sii­voa­mis­ta (jo­ka tun­tuu ai­na ole­van suun­ni­tel­mis­sa), tv-ka­na­va­surf­fai­lua (on­ko siel­tä ai­koi­hin edes tul­lut mi­tään kat­sot­ta­vaa?) se­kä ko­to­na möl­löt­tä­mis­tä (ko­to­na on kivaa). 

Tie­sin, et­tä sa­mal­le il­lal­le oli suun­ni­tel­tu kii­pei­ly­ko­kei­lu Voe­mal­le, mut­ta en ol­lut il­moit­tau­tu­nut mu­kaan. Kii­pei­ly­po­ruk­ka uh­ka­si jää­dä lii­an pie­nek­si, ja yh­den pe­ruu­tuk­sen ta­kia Joan­na Nii­ni­nen pyy­si mi­nua mu­kaan. Kuu­lin it­se­ni sa­no­van “Joo, mi­kä ettei”.

Myö­hem­min ha­vah­duin sii­hen, et­tä kii­pei­lyyn liit­tyy luon­nol­li­ses­ti myös kor­kei­ta paik­ko­ja. Hy­vä huo­mio korkeanpaikankammoiselle.

“Miten täältä pääsee alas?”

En­sim­mäi­se­nä Voe­mal­le saa­vut­tuam­me pie­ni kii­pei­ly­po­ruk­kam­me pää­si ko­kei­le­maan help­po­ja kii­pei­ly­sei­niä. Kii­pe­sin hä­din tus­kin kah­ta met­riä kor­keam­mal­le, kun he­ti al­koi jo hui­ma­ta. Oli pak­ko kii­ve­tä kä­det ja ja­lat tä­ris­ten ta­kai­sin maantasolle.

Seu­raa­vak­si pää­sim­me ko­kei­le­maan kii­pei­lyä kor­keam­mal­la sei­näl­lä val­jai­den ja köy­sien avul­la. “Hel­poi­ten pää­set­te alas, kun las­ket­te roh­keas­ti mo­lem­mat kä­det ir­ti sei­näs­tä. Köy­si hoi­taa lo­put.” Olin ai­ka var­ma, et­tä seu­raa­van var­tin si­sään kii­pei­ly­kes­kuk­sen pi­haan kaar­tai­si kirk­kaan pu­nai­nen pa­loau­to tik­kai­neen pe­las­ta­maan mi­nut kol­men met­rin korkeudesta.

Tsemppaava porukka auttaa alkuun

Al­kuun en mei­nan­nut us­kal­taa las­keu­tua sei­näl­tä alas köy­den va­raan. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la maa­han mät­käh­tä­mi­nen tun­tui sa­mal­ta kuin niis­sä unis­sa, jois­sa pu­to­aa kor­kean pil­ven­piir­tä­jän ka­tol­ta alas. Toi­sel­la ker­ral­la las­keu­tu­mi­nen ei tun­tu­nut ihan niin pa­hal­ta, ja vä­hi­tel­len pel­ko pu­toa­mi­ses­ta laan­tui. Kii­peä­mi­nen al­koi hie­man su­jua, ja oli haus­ka huo­ma­ta, kuin­ka po­ruk­ka kan­nus­ti ja neu­voi toisiaan.

Sa­ma hen­ki­lö, Nii­ni­sen Joan­na, oli yk­si niis­tä hen­ki­löis­tä, jo­ka sai mi­nut läh­te­mään mu­kaan Kuo­pion nuor­kaup­pa­ka­ma­rin toi­min­taan. Pyö­rit­te­lin ha­ke­mus­teks­tiä kau­an en­nen kuin us­kal­sin lä­het­tää sen. Koe­jä­sen­haas­tat­te­lu ja koe­jä­se­nek­si pää­se­mi­nen jän­nit­ti­vät ai­ka pal­jon. Tie­sin, et­tä jou­dun me­ne­mään mu­ka­vuusa­lu­ee­ni ul­ko­puo­lel­le ta­va­tes­sa­ni pal­jon ih­mi­siä ja ver­kos­toi­tues­sa­ni hei­dän kanssaan.

Kohti seikkailuja

Tä­hän men­nes­sä olen us­kal­ta­nut kii­ve­tä nuor­kaup­pa­ka­ma­ri­sei­nää mak­si­mis­saan kak­si met­riä ja ko­keil­la köy­den va­raan las­keu­tu­mis­ta pa­ri ker­taa. Kii­vet­tä­vää on vie­lä pal­jon, en­kä tie­dä mi­tä kii­pei­ly­rei­tin var­rel­la ta­pah­tuu tai mi­tä hui­pul­la on. Tie­dän ai­noas­taan sen, et­tä ih­mi­set ym­pä­ril­lä­ni neu­vo­vat ja kan­nus­ta­vat ko­ko mat­kan, kun kiipeän.

Mik­si kaik­keen pi­tää ai­na sa­noa kyl­lä? Useim­mi­ten te­ke­mät­tö­mät asiat ka­dut­ta­vat enem­män kuin teh­dyt asiat. (To­ki ei­hän tä­mä ihan kaik­keen päde.) 

Kun sa­noo kyl­lä, voi löy­tää it­sen­sä seik­kai­lun keskeltä.
Kun sa­noo kyl­lä, voi pää­tyä sei­nä­kii­pei­le­mään kor­kean pai­kan kam­mos­ta huolimatta.
Kun sa­noo kyl­lä, voi pää­tyä ver­kos­toi­tu­maan ja tu­tus­tu­maan vie­rai­siin ihmisiin. 

Aluk­si eh­kä pe­lot­taa, mut­ta pe­lon voit­ta­mi­nen tun­tuu vie­lä paremmalta.

– Em­mi Elo, koejäsen –
Em­min mat­kas­sa ‑sar­ja, Osa 2

Vahvistusta viestintätiimiin

by

Me olem­me Hen­riik­ka ja Kat­ri, sä­pä­kät nei­dot Sa­von sy­dä­mes­tä. Hyp­pä­sim­me huh­ti­kuun lo­pus­sa eli kes­ken vuo­den mu­kaan vies­tin­tä­tii­miin li­sä­kä­sik­si. Mo­lem­mat olem­me lo­pet­te­le­mas­sa opin­to­ja Sa­vo­nia-am­mat­ti­kor­kea­kou­lul­la ja as­tu­mas­sa työelämään.

Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­riin pää­sim­me koe­jä­se­nik­si tä­män vuo­den tam­mi­kuus­sa. Pur­suam­me uusia ideoi­ta ja ener­gi­aa. Toi­vom­me tä­män nä­ky­vän myös tuo­rees­sa vies­tin­näs­sä ja ilmeessä.

Tä­män li­säk­si tii­miim­me hyp­pä­si tuo­rein koe­jä­sen Em­mi ke­sä­kuun alusta.

Katri Pirhonen

Täl­lä het­kel­lä olen koe­jä­se­ne­nä ja olen juu­ri val­mis­tu­nut teol­li­nen muo­toi­li­ja. Työs­ken­te­len graa­fik­ko­na ja verk­ko­si­vusuun­nit­te­li­ja­na yri­tyk­ses­sä Sol­ler­tis, ja suun­ta on koh­ti huip­pua mah­ta­vas­sa työym­pä­ris­tös­sä. Olen omal­la alal­la­ni on­ne­kas pääs­tes­sä­ni he­ti alan töi­hin ja odo­tan in­nol­la uusia haasteita.

Nuor­kaup­pa­ka­ma­riin lii­tyin löy­tääk­se­ni uusia ver­kos­to­ja ja ys­tä­viä, se­kä tie­tys­ti hyö­dyl­lis­ten kou­lu­tus­ten ta­kia. Pro­jek­teis­ta olen tä­hän men­nes­sä osal­lis­tu­nut Fuck Cancer 2018- ran­ne­ke­tem­pauk­seen se­kä Mat­rik­ke­li-pro­jek­tiin tuot­ta­mal­la ma­te­ri­aa­lin gra­fii­kat. Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin li­säk­si har­ras­tan boul­de­roin­tia, miek­kai­lua ja kuvataiteita.

Vies­tin­tä­tii­mis­sä teh­tä­vä­ni on tuot­taa ja ra­ken­taa Kuo­pion nuor­kaup­pa­ka­ma­rin brän­diä ja vi­su­aa­lis­ta ma­te­ri­aa­lia ka­ma­rin käyt­töön. Olen vas­tuus­sa verk­ko­si­vu­jen päi­vi­tyk­ses­tä ja yl­lä­pi­dos­ta. Ajoit­tain kir­joit­te­len blo­gi­pos­tauk­sia ja pii­rus­tan print­ti­ma­te­ri­aa­lia. Olen myös mu­ka­na tuot­ta­mas­sa Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin brän­di­kä­si­kir­jaa, jo­ka toi­vot­ta­vas­ti tu­lee näh­tä­vil­le ke­sän ai­ka­na verkkosivuille.

Henriikka Asikainen

Olen myös koe­jä­sen ja val­mis­tun en­si syk­sy­nä tra­de­no­mik­si. Teen täl­lä het­kel­lä har­joit­te­lua Sol­ler­tik­sel­la, jos­sa au­tan asiak­kai­ta löy­tä­mään rat­kai­sut myyn­nin kas­vat­ta­mi­seen di­gi­taa­li­sen mark­ki­noin­nin ja verk­ko­nä­ky­vyy­den kaut­ta. Vas­taan myös Sol­ler­tik­sen mas­kot­ti­ka­lo­jen hyvinvoinnista.

Ka­ma­rin pro­jek­teis­ta olen eh­ti­nyt osal­lis­tua Mat­rik­ke­li-pro­jek­tiin, jos­sa ta­voit­tee­na on teh­dä jä­sen­leh­dis­tö. Olen pääs­syt te­ke­mään täs­sä pro­jek­tis­sa si­säl­lön­tuot­toa, ul­koa­sua ja tait­to­poh­jaa. Täl­lä het­kel­lä olen mu­ka­na myös kol­mes­sa eri JCI Fin­land Labs pro­jek­tis­sa, jot­ka liit­ty­vät vah­vas­ti vies­tin­tään. Muu­ten va­paa-ajal­la luen ja käyn maisemakävelyillä.

Teh­tä­vii­ni vies­tin­tä­tii­mis­sä kuu­lu­vat Face­boo­kin ja blo­gin hal­lin­noin­ti. Täl­lä het­kel­lä olen teh­nyt vuo­si­suun­ni­tel­maa pos­tauk­sis­ta mo­lem­piin ka­na­viin. Rek­ry­toin ak­tii­vi­ses­ti li­sää ko­ko ajan jä­se­nis­tös­tä blo­giin pos­taa­jia, jot­ta nä­kö­kul­mia saa­tai­siin mo­nen­lai­sia esil­le. Kir­joi­tan myös it­se­kin blo­giin sil­loin tällöin.

Emmi Elo

Mi­nä olen siis meis­tä kol­mes­ta tuo­rein koe­jä­sen. Työs­ken­te­len täl­lä het­kel­lä Sol­ler­tik­sel­la Di­gi­nais­ten tii­mis­sä si­säl­lön­tuo­tan­non ja di­gi­mark­ki­noin­nin pa­ris­sa. Kou­lu­tuk­sel­ta­ni olen me­dia­no­mi, val­mis­tuin La­pin am­mat­ti­kor­kea­kou­lus­ta vies­tin­nän kou­lu­tus­oh­jel­mas­ta jou­lu­na 2016. Olen työs­ken­nel­lyt toi­mit­ta­ja­na leh­dis­sä ja ra­dios­sa, ja kai­ken­lai­nen si­säl­lön­tuot­ta­mi­nen ja vies­tin­nän te­ke­mi­nen on lä­hel­lä sydäntäni.

Lah­des­ta Kuo­pioon muut­ta­nee­na lii­tyin nuor­kaup­pa­ka­ma­riin ver­kos­toi­tuak­se­ni uusien ih­mis­ten kans­sa. Olen ol­lut koe­jä­se­ne­nä nyt hie­man yli kuu­kau­den ja olen tä­nä ai­ka­na eh­ti­nyt muun muas­sa liit­tyä Jou­lu­puu-ke­räys­pro­jek­tiin se­kä vies­tin­tä­tii­miin. Opin ko­ko ajan uut­ta nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­ta ja sen toi­min­nas­ta se­kä nuorkauppakamarilaisista.

Vies­tin­tä­tii­mis­sä vas­tu­aa­lu­ee­see­ni kuu­luu nuor­kaup­pa­ka­ma­rin Lin­ke­dIn-si­vun yl­lä­pi­tä­mi­nen. Li­säk­si py­rin kir­joit­ta­maan ah­ke­ras­ti Piäl­lys­mies-blo­giin Em­min mat­kas­sa ‑sar­jaa, jos­sa ker­ron aja­tuk­sia­ni ja ko­ke­muk­sia­ni vas­ti­kään al­ka­neel­ta nuor­kaup­pa­ka­ma­ri­tai­pa­leel­ta­ni. Vies­tin­tä­tii­min tuo­reim­pa­na tii­mi­läi­se­nä odo­tan in­nol­la, et­tä pää­sen hyö­dyn­tä­mään, ke­hit­tä­mään ja yl­lä­pi­tä­mään ai­em­paa viestintäosaamistani.

Viestintätiimi

LION Tii­na Wei­sell, Asia­kas­ko­ke­mus­pääl­lik­kö, Sol­ler­tis| Diginaiset
Em­mi Elo, Mark­ki­noin­ti­suun­nit­te­li­ja, Sol­ler­tis | Diginaiset
Hen­riik­ka Asi­kai­nen, Har­joit­te­li­ja, Sol­ler­tis | Diginaiset
He­ta Jy­rä­lä, Tuot­ta­ja, Di­gi­mag Oy | NMT Media
Kat­ri Pir­ho­nen, Graa­fik­ko ja verk­ko­suun­nit­te­li­ja, Sol­ler­tis | Diginaiset
Sam­po Rii­hi­mä­ki, Ke­hi­ty­sin­si­nöö­ri, Kuo­pion Woo­di Oy
Tii­na Ha­ring, Am­mat­ti­va­lo­ku­vaa­ja, Rou­va Mus­ta Oy

Vuon­na 2018 Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin vies­tin­näs­sä uu­dis­te­taan vies­tin­tää muun muas­sa brän­din avul­la. Ta­voit­tee­na on rai­kas il­me, jo­ka tu­ki­si po­si­tii­vis­ta nä­ky­vyyt­tä se­kä jä­se­nil­le et­tä ulos­päin. Tä­mä ta­pah­tuu osis­sa ja tä­hän liit­ty­vis­tä vuo­den suun­ni­tel­mis­ta voi lu­kea edel­li­ses­tä pos­tauk­ses­ta: Digi(tiedotus)tiimistä ka­jah­taa!

 

- Kat­ri Pir­ho­nen, Hen­riik­ka Asi­kai­nen ja Em­mi Elo-

Katri Pirhonen ja Henriikka Asikainen ovat viestintätiimin uusia jäseniä.Uutena jäsenenä mukaan saatiin myös Emmi Elo.

Milloin sä liityt nuorkauppakamariin?

by

Moik­ka­moi! Mi­nä olen Em­mi. Muu­tin Kuo­pioon vii­me vuo­den jou­lu­kuus­sa. Ai­ka pian muut­to­ni jäl­keen aloi­tin työt Sol­ler­tik­sel­la di­gi­mark­ki­noin­nin ja si­säl­lön­tuo­tan­non pa­ris­sa. Kou­lu­tuk­sel­ta­ni olen me­dia­no­mi, taus­tal­ta­ni toi­mit­ta­ja ja sy­dä­mel­tä­ni lahtelainen.

Ensikosketus nuorkauppakamaritoimintaan

En­nen Sol­ler­tik­sel­la työs­ken­te­lyä en ol­lut kuul­lut­kaan nuor­kaup­pa­ka­ma­ri toi­min­nas­ta. Tu­tus­tuin toi­min­taan vä­hi­tel­len, kun työ­ka­ve­ri­ni ker­toi­vat kou­lu­tuk­sis­ta ja ta­paa­mi­sis­ta. He ker­toi­vat näis­tä kou­lu­tuk­sis­ta ja ta­paa­mi­sis­ta se­kä ih­mi­sis­tä, joi­ta he oli­vat ta­van­neet. Pian al­koi­vat myös “Mil­loin sä Em­mi lii­tyt nuor­kaup­pa­ka­ma­riin?” ‑tyy­li­set ky­sy­myk­set ja kes­kus­te­lut ai­hees­ta. Huo­ma­sin, et­tä vai­vih­kaa in­nos­tuin työ­ka­ve­rei­de­ni ko­ke­muk­sis­ta ja kertomuksista.

Ja täs­sä si­tä nyt ol­laan. Kir­joit­ta­mas­sa en­sim­mäis­tä blogitekstiä.

Askel lähemmäs nuorkauppakamarijäsenyyttä

Olin kyp­sy­tel­lyt aja­tus­ta koe­jä­sen­ha­ke­muk­sen lä­het­tä­mi­ses­tä jo pi­dem­män ai­kaa. Lo­pul­ta kaik­kien poh­din­to­jen jäl­keen lä­he­tin ha­ke­muk­se­ni vii­me tin­gas­sa vap­pu­päi­vä­nä, päi­vää en­nen koejäsenhaastatteluja.

Sain kut­sun haas­tat­te­luun, ja saa­vuin ute­li­aa­na pai­kal­le vii­den muun koe­jä­se­nek­si ha­ke­neen kans­sa. Ti­lan­ne oli sa­maan ai­kaan hie­man jän­nit­tä­vä, mut­ta kui­ten­kin ren­to. Kaik­ki pai­kal­la ol­leet ih­mi­set vai­kut­ti­vat mu­ka­vil­ta, ja haas­tat­te­lun jäl­keen jäi hy­vä ja ins­pi­roi­tu­nut fiilis.

Utelias uusi koejäsen

Ute­liai­suus. Se var­mas­ti ku­vaa hy­vin kaik­kea tä­hän as­ti ta­pah­tu­nut­ta. Läh­din ute­li­aa­na mu­kaan, sil­lä Vil­hon ta­voin muu­al­ta muut­ta­nee­na ha­luan ta­va­ta uusia ih­mi­siä, tu­tus­tua ja luo­da ver­kos­to­ja. Ha­luan op­pia uusia asioi­ta. Kou­lu­tuk­sis­sa se­kä ta­pah­tu­mis­sa pää­see var­mas­ti nä­ke­mään, ko­ke­maan ja oppimaan.

Odo­tan in­nol­la si­tä, et­tä pää­sen kun­nol­la mu­kaan jut­tui­hin. Sen li­säk­si en mal­ta odot­taa, et­tä näen mi­tä kaik­kea nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­sa oi­kein ta­pah­tuu. Toi­von voi­va­ni tar­jo­ta omaa osaa­mis­ta­ni hyö­dyn­net­tä­väk­si esi­mer­kik­si pro­jek­teis­sa. Olen jo il­moit­tau­tu­nut mu­kaan Jou­lu­puu ‑ke­räys­pro­jek­tiin, jo­ka käyn­nis­tyy elo­kuus­sa. Ha­luan myös täy­den­tää omaa osaa­mis­ta­ni op­pi­mal­la muil­ta uusia tie­to­ja ja taitoja.

Seuraa nuorkauppakamarimatkaani blogista

Mi­tä tu­le­vat kuu­kau­det pi­tä­vät si­säl­lään? Si­tä en tie­dä. Ilon, in­nos­tuk­sen ja po­si­tii­vi­sen jän­ni­tyk­sen se­kai­sin tun­tein odo­tan tu­le­vaa. Olen eh­ti­nyt ku­lu­van kuu­kau­den ai­ka­na osal­lis­tua jo muu­ta­maan ta­pah­tu­maan, ja “täs­tä tu­lee vie­lä hy­vä jut­tu” ‑fii­lis on val­lan­nut mieleni.

Mat­ka­ni nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­sa on vas­ta al­ka­mas­sa. Lu­paan ra­por­toi­da blo­gi­teks­tien muo­dos­sa, kuin­ka mat­ka­ni läh­tee su­ju­maan ja mi­tä kaik­kea mat­ka­ni var­rel­la näen ja koen. Toi­vot­ta­vas­ti viih­dyt matkaseuranani.

- Em­mi Elo, koejäsen -
Em­min mat­kas­sa ‑sar­ja, Osa 1

Tuoreen koejäsenen Emmi Elon kuva.