Koulutukset

Loka-marraskuun vaihteessa kokoonnuimme otsikon mukaisten asioiden äärelle kamarimme jäsenen Emilia Vuolteen koulutettavaksi. Vaikka aiheet kuulostivatkin sellaisilta, etteivät ne olisi ajankohtaisia tällaisille alle nelikymppisille, illan aikana tuli ilmi monta asiaa, joista kannattaisi huolehtia jo nyt. Päällimmäisenä mieleen jäi edunvalvontavaltuutus, jonka avulla voi määrittää kuka pystyy hoitamaan valtuuttajan asioita, mikäli tämä ei itse enää siihen kykene. Edunvalvontavaltuutuksen avulla saadaan oikeudet hoitaa valtuutetun asioita nopeammin ja helpommin kuin “normaalin” edunvalvontaprosessin kautta.

Edunvalvontavaltuutuksesta kannattaa jutella vanhempien sukulaisten kanssa, joille asia voi iän puolesta tulla ajankohtaiseksi. Koskaan ei myöskään tiedä, mitä huominen tuo mukanaan, joten edunvalvontavaltuutus olisi aivan ehdoton esimerkiksi yrityksen omistajille ja osakkaille. Valtuutukseen pystyy määrittämään mitä asioita valtuutettu voi hoitaa ja kuinka hän on velvoitettu antamaan niistä tiliä maistraatille. Myös toimintaohjeita voidaan valtuutukseen sisällyttää. Internetistäkin löytyy valmiita pohjia valtuutuksen tekoon, mutta valtuutuksen teossa kannattaa ehdottomasti hyödyntää asiantuntija-apua, tai muuten voi käydä niin ettei valtuutus olekaan pätevä.

Illan aikana käsiteltiin myös testamenttia ja perintöasioita, ja niistä parhaiten mieleen jäi mitä kannattaa tehdä, jos käy niinkin valitettavasti, että perintö aiheuttaa riitaa. Onneksi tämmöistä ei omassa suvussa ole ja toivottavasti ei tule olemaankaan, mutta pesänselvittäjän ja -jakajan olemassaolo on hyvä muistaa.

Illan innostamana suosittelen jokaista etsimään tietoa edunvalvontavaltuutuksesta ja miettimään kannattaisiko se hoitaa kuntoon jo nyt!

-Mari Hamara

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myyntikoulutus? Enhän minä tee edes myyntiä työkseni… höpöhöpö!

Me kaikki teemme myyntiä jollain tasolla sekä työelämässä että vapaa-aikana. Tosin emme välttämättä tunnista myyntityöksi sitä, kun neuvottelemme lapsen kanssa siitä, miksi pitkät housut pitää laittaa jalkaan, vaikka on “kesä”.

Mitä myynti on? Myynti on sitä, että myyt oman ajatuksesi toiselle. Ajatus voi olla vaikka se, että saat puolisosi ajamaan nurmikon tai asiakkaan ostamaan uuden palvelun yrityksestäsi. Myyntiä on kaikkialla.

Eräänä kauniina mutta kylmänä toukokuisena maanantaina järjestimme myyntikoulutuksen Sollertiksen tiloissa ja keskustelimme, mitkä asiat ovat tärkeitä myynnissä. Itse olen kouluttanut myyjiä yli kahdeksan vuotta, luotsaan myyntitiimiä ja teen myös aktiivisesti myyntityötä.

Koulutuksessa käsittelimme myynnin kulmakiviä, jotka auttavat myyjää pohtimaan omaa tekemistään ja kehittymään entistä paremmaksi myyntityössään. Koulutuksen tarkoitus ei ollut paasata “sanat suuhun”‑meiningillä, vaan pohtia miten myynnin perusasiat voisi sovittaa omaan toimintaan.

“En voi oppia enää mitään myyjänä” on naurettavinta, mitä olen kuullut myyjän suusta. Myyjä ei voi ikinä levätä laakereillaan ja syleksiä kattoon, sillä asiakaskenttä muuttuu koko ajan. Jos joku tekniikka toimi vielä vuosi sitten, sama ei toimi enää tänään. Myynti muuttaa koko ajan muotoaan, ja sen vuoksi myyjän tulee pohtia omaa tekemistään.

Myyntityö lähtee jokaisen myyjän omasta asennoitumisesta. Jos asenne on väärä, se näkyy tuloksista. Myynti ei kulje, keksitään tekosyitä, ei klousata asiakastilanteessa. Nämä ovat hyviä varoitusmerkkejä.

Asenteen lisäksi täytyy asettaa tavoitteet omalle myyntityölleen. Toki, osa tavoitteista tulee annettuna ylempää, mutta tavoitteisiin pääsy riippuu jokaisesta itsestään. Montako kauppaa sinun tulee tehdä, jotta pääset asetettuun myyntitavoitteeseen? Montako tarjousta ja asiakastapaamista vaaditaan tulokseen? Entäs kontaktit? Jos myyjä ei aseta itselleen selkeitä tavoitteita päivä-, viikko-, kuukausi-, kvartaali- ja vuositasolle, omaa toimintaa on hankala ohjata aktiivisesti kohti asetettua tulostavoitetta. Jos nyt mietit, että et tee myyntiä työksesi… noh, sinulla voi olla erilaiset mittarit, mutta nekin ovat tavoitteita.

Kun asenne ja tavoitteet ovat kunnossa, voidaan keskittyä myyntitekniikoiden hiomiseen. Tärkeätä on miettiä, kuinka asiakasta kuljetetaan tilanteessa kuin tilanteessa kohti tavoitetta eli kauppaa. Myyntitekniikoita on paljon, ja jokaisen tulee löytää se itselleen sopivin. Siihen ei auta muu kuin rohkea kokeileminen.  Koulutuksessa kävimme läpi myynnin punaista lankaa: mitkä asiat ovat tärkeitä myynnin eri vaiheissa ja millä tavalla asiakasta tulkitaan myyntitilanteessa. Myyntityön kehittäminen on juuri rohkeutta kokeilla eri tekniikoita ja löytää niistä oikea omaan myyntityöhön.

Kysymys ei olekaan miksi sinä tarvitset myyntikoulutusta vaan mihin kaikkeen sitä tarvitset?
Buukkaa aika kalenteristani, niin jutellaan lisää 🙂

Tiina Weisell
Aktiivinen kamarilainen ja myynti- ja digivalmentaja Sollertiksella

Vuosikokous on ohi ja voi todeta että huh! Oli nimittäin hauskaa. Ennen kokousta me pinkit kokoonnuimme ja pidimme oman ylimääräisen jäsenkokouksemme, jossa kävimme läpi viime vuoden budjetin.

Perjantai illan tulojuhlasta liikkuu huhuja, että kuopiolaiset varastivat keynote puhujan Jounin Kaupan Sampo Kaulasen. Huhuja ei ole vahvistettu, mutta illasta on jäänyt kuvamateriaalia.

  

Lauantaina saimme tuutin täydeltä mahtavia koulutuksia, upeita puhujia ja erittäin jännittävän puhekilpailun. Puhekilpailussa oman kamarimme Samuel nappasi kunniamaininnan. Loistavaa työtä Samuel!

Vuosikokous huipentui tietenkin kaikkien odottamaan gaalailtaan.

Ilta starttaamassa, kättelyt käynnissä.

Alue D:n käätyporukka eli säihkyvät puheenjohtajat.

Ja meidän kamarin porukka sekä muutama vieraileva tähti. Olette ihania 🙂

Gaalassa riitti tunnelmaa. Seuraava kokousta odotellessa…

Tapaat uuden ihmisen. Kättely, esittäytyminen, hymy. Mielikuva on muodostunut, mutta nimi unohtunut jo kolmannen lauseen kohdalla.

Muutaman viikon takainen koulutuspäivä, tuleehan tästä blogiteksti helposti. Aihe taisi olla puhekoulutus, vai puheen rakenne, vai… Sähköposti pelastaa: puhekoulutus. Ja koulutuksen matskut löytyvät varmaankin myös sähköpostista. Ai ei? No varmaan sitten ainakin sieltä M-Filesistä. Tähän väliin puoli tuntia klikkailua M-Filesin ihmemaassa ja pieni turhautuminen. No, kyllähän minä nyt ilman matskujakin muistan miten se koulutusilta eteni.

Saapuminen aikaan paikkaan odotettuun. Ensimmäinen muistikuva: pettymys, ei kahvia. Olisi maistunut kyllä, jos vielä vaikka pullalla niin vielä parempi. Kouluttaja esittäytyy ja avaa PowerPointin. Mikä siinä on, että ei nykyään kahvia tarjota kuten ennen. Kustannuskysymys varmaan, luultavasti, ehkä. Kahvia olisin silti halunnut, vaan eipä meidänkään koulutuksissa saa enää kahvia. Ajatusten kampeaminen takaisin koulutukseen, nyt opin puhumaan. Töissä seitsemän tunnin puhemaraton taustalla, ajatus meinaa harhailla. Keskitytäänpä nyt aiheeseen, slaidit vaihtuu. Puhekilpailu jotain, menestystäkin tullut jollekin, kolmen minuutin setti. Tai jossain viiden. Ja jossain seitsemän. Ei liene olennaista, mutta tämä jää muistiin. Insinöörin muisti tykkää luvuista – vielä kun muistaisi mihin nämä liittyivät.

Sitten puhuttiin kolminaisuudesta. Jesh, lukumuisti toimii taas. Ja piirrettiin kaavio. Muisti on siitä jännä epeli, että sinne uppoaa asia vasta kun sitä on päässyt jossain soveltamaan tai kun sen on itse tulkinnut paperille. Tästäkin jäi selvä muistijälki: kolme ja kolme ja kolme. Hyvä puhe koostuu kolmesta osasta: alussa kerrotaan mistä puhutaan, tiivistetään asiat kolmeen pääkohtaan, avataan kutakin kolmea kohtaa kolmella lisäkohdalla ja vedetään homma lopuksi nippuun. Jälkikäteen katsottuna tuossa on kyllä neljä kohtaa, mutta se jää huonommin mieleen. Pitäydyn kolmen kohdan muistisäännössä.

Puheen rakenteen hahmottelun jälkeen treenattiin puheen rakentamista satunnaisen aiheen pohjalta. Kolmen minuutin aikaraja toi helpotusta ja haastetta. Kai nyt kolmen minuutin puheen saa vartissa polkaistua kasaan. Kiivasta hahmottelemista, argumenttien makustelua, pari hörppyä vettä ja valmis. Oma puheenvuoro viimeisenä, hyvää aikaa seurata miten muut settinsä vetivät ja mitä aiheesta keksivät. Näin muutaman viikon jälkeen ei mitään muistikuvaa mitä muut puhuivat tai oikeastaan edes mitä itse puhui. Kuitenkin hyvin vahvana muistissa se vaikutelma, mielikuva, mikä kunkin puhujan olemuksesta puheen jälkeen jäi. Muistan ihmetelleeni samaa asiaa jo koulutuksessa: kolmen minuutin puheen aikana ehti unohtaa, mistä puhuja alussa lähti liikkeelle.

Mitä puhekoulutuksesta sitten lopulta jäi käteen? Puheen rungon rakenteen hahmottaminen auttaa pääsemään alkuun uuden puheen luomisessa. Ei se vielä hyvää puhujaa tee, mutta toivottavasti auttaa välttämään jaarittelua. Mitenkä sitten saadaan kolmen minuutin puheessa toistettua niitä kolmea pointtia siten, että viesti välittyy perille asti, muttei kuulosta jankkaamiselta? Ja onko tällä kaikella kuitenkaan mitään väliä, jos vain fiilis jää mieleen? Onnistuuko puheen lopun nousujohteisuus ja hekuman huipulle kipuaminen helpommin, jos alku onkin tappotylsä? Entä kumpaa puheessa ensisijaisesti kannattaa lähteä hakemaan: sitä, että ihmiset muistavat mistä puhuit, vai sitä, että ihmiset muistavat kuka puhui? Ja pitääkö aina olla kahvia tarjolla? Enemmän kysymyksiä lähtiessä kuin tullessa, hyvä.

Mari Kiema piti lean-koulutusta maanantaipäivän päätteeksi. Pari tuntinen vierähti aivan hujauksessa.

 

Itse tiivistin lean-ajattelun pähkinänkuoreen omiin muistiinpanoihini seuraavasti:

• etsi ongelma
• paikallista pullonkaulat
• ratkaise isoin pullonkaula
• mittaa tulokset

Helppoa, eikö 😉

[Lue lisää…] tietoaVakuuta ja vaikuta -koulutus