Kohti johtajuutta!

Pää­sin Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­riin mu­kaan vuo­den 2014 ke­sän alus­sa, ja muis­tan sil­loin koe­jä­sen­haas­tat­te­lus­sa ol­leen ky­sy­myk­sen; Kum­pi si­nua kiin­nos­taa enem­män, kou­lut­ta­ja- vai joh­ta­juus­pol­ku. Sil­loin vas­ta­sin epä­röi­mät­tä kou­lut­ta­ja­pol­ku, kos­ka olin saa­nut työ­elä­mäs­sä pi­tää jo mo­nen­lai­sia kou­lu­tuk­sia, ja pi­din kou­lut­ta­mi­ses­ta. Tuu­min, et­tä li­sä­opit ja –ko­ke­mus ei­vät var­mas­ti hait­taa­kaan tekisi.

Tuon en­sim­mäi­sen syk­syn ai­ka­na syök­syin suo­raa pää­tä kaik­keen mah­dol­li­seen ka­ma­ri­toi­min­taan, mi­hin vain ker­ke­sin, ja il­mai­sin sa­mal­la vauh­dil­la tu­le­val­le pu­heen­joh­ta­jal­lem­me Je­re Nis­ka­sel­le, et­tä oli­sin erit­täin kiin­nos­tu­nut myös hal­li­tuk­seen pää­sys­tä. En­hän mi­nä sil­loin ym­mär­tä­nyt mi­tään var­si­nai­sis­ta hal­li­tuk­sen jä­se­nis­tä ja vir­kai­li­jois­ta, saa­ti mi­tä ku­ka­kin te­ki, mut­ta tah­to ede­tä toi­min­nan yti­meen oli ko­va. Hal­li­tus­vir­ka­han siel­tä au­ke­si, it­se asias­sa kak­si­kin, ja en­sim­mäi­se­nä hal­li­tus­vuo­te­na­ni toi­min se­kä LIOn et­tä IPROn roo­lis­sa. Tuon vir­kai­li­ja­vuo­den jäl­keen suun­ta oli sen ver­ran sel­vä, et­tä tie­sin ha­lua­va­ni py­syä hal­li­tuk­ses­sa. Muis­tan, et­tä pu­heen­joh­ta­juus­kin jos­sain mie­len­pe­ru­koil­la kut­kut­te­li; oli­si­han se hie­noa pääs­tä kan­ta­maan ka­ma­rim­me kää­ty­jä ja pi­tä­mään yh­tä hie­no­ja pu­hei­ta kuin sil­loi­set pres­sat. To­sin sil­loin en vie­lä us­ko­nut, et­tä mi­nul­la oli­si mi­tään yh­tä hie­noa sa­not­ta­vaa, saa­ti sai­sin­ko sa­naa­kaan suustani…

Seu­raa­va­na vuon­na toi­min hal­li­tuk­ses­sa ta­pah­tu­ma­vas­taa­va­na, ja sa­mal­la aloin haas­ta­maan it­seä­ni enem­män mu­ka­vuusa­lu­ee­ni ul­ko­puo­lel­le. Osal­lis­tuin ka­ma­rim­me pu­he­kil­pai­luun, jos­sa tu­lin toi­sek­si. Tä­mä an­toi roh­keut­ta läh­teä ko­kei­le­maan myös de­ba­toin­tia, ja pu­huin ka­ma­ri­kum­mi­tet­ta­va­ni Eli­sa Kää­riäi­sen ja Rii­na Sär­ki­lah­den kans­sa­ni edus­ta­maan Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­ria de­ba­toin­nis­sa. Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä de­bat­ti oli se vii­mei­nen niit­ti, jo­ka sy­sä­si­kin mi­nut joh­ta­juus­po­lul­le. En oli­si iki­maa­il­mas­sa us­ko­nut, et­tä mi­nä, esiin­ty­mis­jän­ni­tyk­ses­tä kär­si­vä int­ro­vert­ti, jon­ka puls­si nousee jo­ka ker­ta kun it­sen­sä pi­tää edes esi­tel­lä, voi­sin hy­pä­tä väit­te­le­mään yh­tään mis­tään ai­hees­ta. Niin kui­ten­kin tein, ja sa­mal­la kas­va­tin se­kä it­se­var­muut­ta­ni et­tä esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta­ni enem­män kuin kos­kaan. Ta­ka­rai­vos­sa kut­ku­tel­lut pu­heen­joh­ta­juus al­koi sa­mal­la nouse­maan kirk­kaak­si ta­voit­teek­si. En ol­lut saa­nut joh­ta­juus­ko­ke­mus­ta työ­elä­mäs­sä, jo­ten tuu­min, et­tä mi­kä­pä oli­si­kaan pa­rem­pi ym­pä­ris­tö pääs­tä op­pi­maan si­tä­kin, kuin nuorkauppakamari.

 

Pu­heen­joh­ta­juu­del­ta ha­luan se­kä it­sel­le­ni uut­ta op­pia ja ko­ke­muk­sia, mut­ta myös an­taa ta­kai­sin Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­ril­le kai­kes­ta, mi­tä se on mi­nul­le jo tä­hän men­nes­sä tar­jon­nut. Toi­von ja us­kon ole­va­ni ka­ma­ril­lem­me hy­vä joh­ta­ja, ja ha­luan kan­nus­taa kaik­kia su­kel­ta­maan täy­sil­lä toi­min­taan mu­kaan ja haas­ta­maan it­se­ään, sii­hen täs­sä har­ras­tuk­ses­sa to­del­la­kin riit­tää mah­dol­li­suuk­sia. Tä­nä vuon­na toi­min ka­ma­rim­me va­ra­pu­heen­joh­ta­na, en­si vuon­na toi­vot­ta­vas­ti pu­heen­joh­ta­na. Ai­on jat­kos­sa­kin hyp­piä mu­ka­vuusa­lu­ee­ni ul­ko­puo­lel­le, näh­tä­väk­si jää, mi­hin as­ti se mi­nut viekään.

 

 

 

 

Ma­ri Hamara
Va­ra­pu­heen­joh­ta­ja 2018
Kuo­pion Nuorkauppakamari