Ummikkona ulkomailla – koejäsenenä nuorkauppakamarien maailmankokouksessa

Miltä kuulostaisi matka vieraaseen maahan tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtumaan, josta et tiedä mitään? No, kannattaa kokeilla.

Olen Leena, Joensuun nuorkauppakamarista. Kerron kuinka päätin lähteä koejäsenenä, ja sittemmin varsinaisena jäsenenä, nuorkauppakamarien (JCI, Junior Chamber International) maailmankokoukseen Taiwaniin.

Olin miettinyt reissua syksylle jonnekin kauemmas, mutta en tiennyt minne, kenen kanssa ja mitä tekemään. Elokuussa sain vastauksen näihin, kun sattumalta kuulin, että nuorkauppakamarien maailmankokous järjestetään lokakuussa Taiwanissa. Tuolloin koejäsenenä piti selvitellä mikä on maailmankokous, ketkä siihen voivat osallistua ja kuinka käytännön järjestelyt, esimerkiksi majoitukset, hoidetaan. Googlauksen jälkeen ja muutaman kokeneemman jäsenen kanssa keskusteltuani rekisteröidyin maailmankokoukseen Taiwaniin.

Matkaseuraa löytyi nopeasti. Omasta kamaristani ei ollut lähdössä muita, mutta muualta Suomesta matkaan lähtijöitä oli noin 40. Suomen delegaation WhatsApp -ryhmän kautta pääsin soluttautumaan Kuopion porukkaan. Matkaan lähteminen jännitti, koska Aasia oli itselleni vieras alue, enkä tuntenut ketään matkaan lähtijöitä tai tiennyt minkälainen tapahtuma on kyseessä. Ensimmäisen virallisen kamaritapahtumani eli Tahkon aluevaalikokouksen perusteella luotin siihen, että matkaseura on mainio, joten pystyin lähtemään luottavaisin mielin. Lentoliput ostin hyvissä ajoin kaksi päivää ennen matkaan lähtöä.

Suomen delegaatio gaalailtana.

Kokousviikko alkoi maanantai-iltana Bavarian kick-offilla, joka tarjoili ensikosketuksen tulevaan viikkoon saksalaisittain oluen ja bretzeleiden merkeissä. Virallinen kokousohjelma alkoi tiistaina tulojuhlalla. Tapahtumapaikkana toimi Messe Taoyuan eli upouusi messukeskus Taoyuanissa, jonne pääsi näppärästi metrolla. Tulojuhlassa tarjolla oli kaikenlaisia maistiaisia, muun muassa kanan sydäntä ja hain vatsaa. Vierailijana juhlassa oli myös Taiwanin varapresidentti Hsiao Bi-Khim.

Tulojuhlassa Sampon (kesk.) ja Marian (oik.) kanssa. Fun fact: olin tulojuhlassa Taiwanista ostetuissa vaatteissa ja lainakengissä ruumalaukkuni jäätyä lentomatkalla Shanghaihin.

Keskiviikkona kiertelimme tradeshow-aluetta, jossa oli monenlaisia näytteilleasettajia vohvelinpaistopisteestä telttoihin ja kosmetiikkaan. Suosikiksemme taisi valikoitua panimopiste, jossa oli hulvaton paikallinen kertomassa heidän oluistaan ja siidereistään. Maistiaisia saatiin täälläkin. Kuuntelimme myös upean Ulla Pirkolan puheen hänen hakeutuessaan nuorkauppakamarien maailmanhallitukseen. Suomalaisista pääsikin hieno edustus kansainvälisiin rooleihin. Illalla Global Villagessa kullakin osallistujamaalla oli oma piste aktiviteetteineen, paikallisine herkkuineen ja juomineen. Ilta oli täynnä iloisia ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Eräs nigerialainen herra nimeltään Baba kertoi vierailleensa Suomessa kerran, 1990-luvun alkupuolella maailmankokouksessa, mikä oli kuulemma hänen elämänsä kamalin päivä. Ilmeisesti marraskuinen, pimeä ja loskainen Helsinki ei tarjoillut parhainta Suomea.

Tradeshow-alueen panimopisteellä viihdyttiin.

Sitten: taifuunitorstai. Ulkoministeriön varoitusten ja paikallisen lockdownin perusteella odottamamme neljännen tason taifuuni jäi onneksi Taoyuanissa lieväksi. Olimme varautuneet viettämään koko päivän sisällä, mutta onneksemme pääsimme kokouspaikalle osallistumaan Japan Nightiin. Japanilaiset olivatkin järjestäneet kunnon kemut.

Perjantaina vierailimme pääkaupungissa Taipeissa isommalla porukalla nähtävyyksiä katsellen ja yhdessä lounastaen. Illalla Indian Nightin jälkeen suuntasimme tutustumaan paikalliseen pubi- ja yökerhoelämään. Seuraavana aamuna yhdeksältä The Presenter -koulutuksessa istuessani mietin olisiko kannattanut olla hotellilla ennen aamu viittä tai vaihtoehtoisesti jättää kolmen tunnin koulutus välistä. Toisaalta, olihan koko viikko suoritettu vajailla yöunilla, niin kyllähän yksi päivä vielä menee.

 Näkymää 508 metriä korkealta Taipei 101 -pilvenpiirtäjältä.

Taipeissa oli näyttäviä temppeleitä.

Lauantaina koulutuksen ja tuliaisostosten jälkeen valmistauduttiinkin jo gaalaan. Gaalaillallisella oli tarjolla jälleen monenlaisia ja erikoisia ruokia. Gaala (ja myös aikaisemmat iltaohjelmat) oli ilmoitettu päättyvän klo 22pm. Ja ne muuten tosiaan päättyivät silloin: musiikki lakkasi, valot laitettiin päälle ja alkoi tehokas tilojen siivoaminen. Ei loppupuheita tai jatko-ohjeistusta. Kyllä väki sitten pikkuhiljaa juhlapaikalta hävisi, kun astioita alettiin tehokkaalla otteella raivaamaan pöydistä huolimatta siitä onko ruokailu vielä kesken vai ei.

Gaalaillallisen soppakulhosta löytyi, hieman yllättäen, kana.

Sunnuntaista alkaen kukin alkoi lähtemään kotimatkalle omia teitään.

Tiivistettynä reissu oli huikea. Etukäteen kontrollifriikkinä ihmisenä olin skeptinen ja mietin, että mihinhän sitä on tullut taas lähdettyä. Kannatti uskaltaa. Ja luottaa JCI-porukkaan.

Päällimmäiset ajatukset Taiwanista:

• Turvallinen matkakohde
• Liikkumisen helppous (julkiset kulkuneuvot ja Uber)
• Asioinnin helppous: englannilla pärjää (kunhan pääsee aasialaisten aksentin taajuudelle. Google Lens on myös oiva apuväline tekstien ymmärtämiseksi)
• Paikalliset ovat rentoa ja avuliasta väkeä
• Julkiset tilat ovat siistejä ja hienoja
• Ramen-keitot best! Muutoin ruokakulttuuri ei erityisesti jäänyt mieleen
• Aasialaiseksi suurkaupungiksi pääkaupunki Taipeissakin oli yllättävän väljää
• Kokonaisuudessaan käymisen arvoinen maa

Tarinan opetushetki:

• Kun puhuu toiveista ääneen, on niillä taipumus toteutua
• Kysyvä ei tieltä eksy: kamarista saa aina tukea (ja matkaseuraa)
• Kun menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle, voi saavuttaa hienoja asioita
• Luota itseesi ja tavoitteisiisi
• JCI-yhteisö <3

Ennen reissua kuulin aika monen sanovan: ”Oot kyllä rohkee, kun lähet. Ei musta olisi koskaan tollaseen”. Jälkikäteen voin jokaiselle vastata, että kyllä susta on. Olkaa rohkeita.

Olihan viikko.

-Leena

Pelkkää hymyä koko viikko (vas. Maria, Katja, allekirjoittanut ja Sampo)