Rohkeutta oppia

Tä­nä vuon­na toi­min ka­ma­rim­me hal­li­tuk­ses­sa kou­lut­ta­ja­na.  Hy­pä­tään het­kek­si ajas­sa taak­se­päin, niin ker­ron mi­tä ka­ma­ri­toi­min­ta on mi­nul­le antanut.

Hyppy vuoteen 2010

Lii­tyin nuor­kaup­pa­ka­ma­riin vuon­na 2010. Olin tuol­loin val­mis­tu­nut yli­opis­tos­ta vuo­den vaih­tees­sa ja löy­tä­nyt juu­ri oman alan työ­pai­kan. Mi­nul­la ei oi­keas­taan ol­lut ha­jua­kaan mi­hin olin liit­ty­mäs­sä kuin hain mu­kaan Kuo­pion Nuor­kaup­pa­ka­ma­riin. Koe­jä­sen haas­tat­te­lus­sa oli tiuk­ko­ja ky­sy­myk­siä ajan riit­tä­mi­ses­tä ja mo­nis­ta muis­ta asioista.

Olen ai­na jän­nit­tä­nyt esiin­ty­mis­tä ja pu­hu­mis­ta isois­sa ryh­mis­sä. Si­tä pait­si ei kai ku­kaan nyt muu­ten­kaan kek­si kes­kus­tel­ta­vaa vie­rai­den ih­mis­ten kans­sa noin vain? Voit­te us­koa, et­tä sy­dän hak­ka­si haastattelussa…

Apua juhlat!

Jos olet per­soo­na, jol­la riit­tää jut­tua jo­kai­sel­le jo­ka ti­lan­tees­sa, voi ol­la vai­kea hy­pä­tä saap­pai­sii­ni, mut­ta an­nap­pa kun joh­dat­te­len si­nut en­sim­mäi­sen tu­lo­juh­la­ni tun­nel­miin Ou­luun vuon­na 2010. Mi­tä ar­ve­let, et­tä ta­pah­tuu kun int­ro­vert­ti ih­mi­nen hei­te­tään kes­kel­le nuor­kaup­pa­ka­ma­rin tulojuhlaa?

Sei­soin sei­nän reu­nas­sa, kat­soin kes­ke­nään jut­te­le­via po­ru­koi­ta ja ih­met­te­lin mi­hin ih­mee­seen olin men­nyt sekaantumaan.

Juh­lis­sa oli buf­fet­ti, jo­ten kä­vin ha­ke­mas­sa an­nok­sen ja söin sen yk­sin. Kat­soin kel­loa eh­kä vii­den­net­tä ker­taa ja pää­tin, et­tä ih­met­te­len vie­lä het­ken ai­kaa en­ne­kuin kar­kaan juh­lis­ta. Musiik­ki soi, mut­ta ei to­del­la­kaan tans­sit­ta­nut. Ys­tä­vä ker­toi mi­nul­le lu­kios­sa, et­tä en osaa tans­sia. Tie­sin siis fak­tak­si, et­tä tans­si­mi­se­ni näyt­täi­si höl­möl­le poukkoilemiselle.

Juu­ri en­ne­kuin eh­din pois­tua juh­lis­ta näin tu­tun naa­man ka­ma­ris­tam­me. Tä­mä ys­tä­väl­li­nen sie­lu joh­dat­ti mi­nut mui­den ka­ma­ri­lais­tem­me luok­se, esit­te­li mi­nut muil­le ja kaa­toi la­sil­li­sen kuo­hu­vii­niä.  It­sea­sias­sa mi­nul­la oli tä­män jäl­keen mu­ka­va il­ta kuun­nel­les­sa mui­den jut­tu­ja. Seu­raa­va­na päi­vä­nä gaa­lan jat­koil­la me­nin muu­ten tanssimaankin.

Seu­raa­vis­sa tu­lo­juh­lis­sa sa­ma­na vuon­na pää­tin, et­tä ai­on ju­tel­la ai­na­kin yh­den uu­den ih­mi­seen kans­sa jo­ka ker­ta. En­sim­mäi­se­nä ja vie­lä seu­raa­va­na­kin vuon­na ke­rä­sin roh­keut­ta jo­kai­ses­sa tu­lo­juh­las­sa, et­tä us­kal­tau­duin me­ne­mään jut­te­le­maan tun­te­mat­to­maan ryh­mään. Sy­dän hak­ka­si ja pääs­sä ko­hi­si, mut­ta pa­ko­tin vas­ta­ha­koi­set ja­lat jo­ka ker­ta keskusteluetäisyydelle.

Nä­mä tu­lo­juh­lien ko­ke­muk­set ovat ol­leet mi­nul­le ar­vok­kaam­pia kuin mi­kään os­tet­tu kou­lu­tus. Ne ovat opet­ta­neet mi­nul­le, et­tä suu­rin osa ih­mi­sis­tä on oi­keas­ti ai­ka mu­ka­via ja tu­tus­tuu mie­lel­lään uusiin ih­mi­siin. Olen op­pi­nut small tal­kia, aloit­ta­maan su­ju­vas­ti kes­kus­te­lun ja pääs­syt eroon so­si­aa­li­siin ti­lan­tei­siin liit­ty­nees­tä jännittämisestä.

Koulutuksia

Kai­kes­ta jän­nit­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta olen ai­na naut­ti­nut esiin­ty­mi­ses­tä. Nuor­kaup­pa­ka­ma­ris­sa olen pys­ty­nyt hio­maan esiin­ty­mis­tai­to­ja­na pu­he­kou­lu­tuk­ses­sa, de­ba­tis­sa (jos­sa muu­ten edus­tin Kuo­pio­ta tuos­sa en­sim­mäi­ses­sä ko­kouk­ses­sa­ni) , Va­kuu­ta ja Vai­ku­ta ja Ke­hi­ty kou­lut­ta­ja­na-kou­lu­tuk­sis­sa se­kä mo­nis­sa muis­sa works­ho­peis­sa ja tilanteissa.

Nä­mä kou­lu­tuk­set ovat teh­neet mi­nus­ta it­se­var­mem­man ja rau­hal­li­sem­man esiin­ty­jän. Voin mil­loin ta­han­sa hy­pä­tä ylei­sön eteen pi­tä­mään pu­het­ta. Työs­sä­ni pi­dän pal­jon we­bi­naa­re­ja ja kou­lu­tan niin asiak­kai­ta kuin työn­te­ki­jöi­täm­me. Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin kou­lu­tuk­sis­ta olen saa­nut mo­nia hy­viä vink­ke­jä  kou­lu­tuk­sien järjestämiseen.

Nykyhetki

Nyt aloit­taes­sa­ni kah­dek­sat­ta vuot­ta ka­ma­ri­toi­min­nas­sa tun­tuu, et­tä tuo vas­ta val­mis­tu­nut mais­te­ri on kul­ke­nut ai­ka pit­kän mat­kan ny­ky­päi­vään.  Nuor­kaup­pa­ka­ma­ri on ol­lut iso liik­keel­le­pa­ne­va voi­ma it­sen­sä ke­hit­tä­mi­ses­sä. Olen sään­nön­mu­kai­ses­ti pyr­ki­nyt ke­hit­tä­mään tai­to­ja­ni ja opis­ke­le­maan uut­ta. Niin­pä kun mi­nut vii­me vuon­na ni­mi­tet­tiin Sol­ler­tik­sen toi­mi­tus­joh­ta­jak­si, olin jo enem­män kuin val­mis. Työ­mi­näs­tä­ni voit lu­kea li­sää blo­gi­teks­tis­tä­ni.

Tä­män vuo­den hal­li­tus­vi­ras­sa toi­von op­pi­va­ni edel­leen pa­rem­mak­si kou­lut­ta­jak­si ja pys­ty­vä­ni tar­joa­maan si­nul­le mah­dol­li­suuk­sia op­pia uut­ta. Mi­nul­le ka­ma­ri on an­ta­nut pal­jon. Se mi­tä si­nä saat toi­min­nas­ta riip­puu täy­sin sii­tä mi­tä an­nat toi­min­nal­le ja mi­tä ha­luat sii­tä saa­da. Mah­dol­li­suuk­sia op­pia ja ke­hit­tyä on valtavasti!

 

 

Joan­na Niininen

Blo­gin ylim­mäs­sä ku­vas­sa mi­nä ja Mi­ka Hof­fren vii­me vuo­den pik­ku­jou­luis­sa. Ky­sei­sen ku­van on ot­ta­nut Jes­si­ka Narkaus.